Koiran etsiminen

Kadonneen etsiminen aloitetaan heti.

Karkaamispaikalle jätetään omistajan vaate tai reppu ellei sinne saada päivystäjää. Aluksi paikalla on hyvä käydä 1-1,5 tunnin välein. Heti ensitilassa karkaamispaikalle viedään ruokaa ja kadonneen petivaate.

Ellei koira ole kaukana, kutsu ja vihellä ja usuta mahdollinen kaverikoira haukkumaan. Koiralla on tapana pyrkiä takaisin, ellei se lähtenyt pelästymisen takia. Jos koira on karannut aitauksen kolosta, ei koloa saa tukkia ennen kuin koira on löytynyt, koska se saattaa pyrkiä samasta aukosta takaisin. Aitaukseen jätetään tuttu tuoksu ja ruokaa. Jos kadonnut koira on hoitokoirasi, ilmoita katoamisesta koiran omistajalle. Pitkään kateissa olleeseen koiraan ei kutsu tehoa eikä sitä kannatakaan huudella. Kutsu ei tehoa pentuunkaan, jos se on päättänyt piileskellä.

Etsi pienellä porukalla, jotta koira ei pelästy. Karkuria etsitään rauhallisesti ja metelöimättä. Käytä apuna perheen toista koiraa tai kaverikoiraa. Koira on parempi etsimään kuin ihminen. Pennun kadottua kannattaa kysyä heti etsijäkoiraa, ellei kaverikoiraa ole. Joskus alle juoksuikäisen pentu löytyy sen emän avulla. Auton töytäisemäksi joutunut koira todennäköisesti piiloutuu. Sitä voi olla vaikea löytää ilman koiraa. Jos karannut koira on uros, juoksuaikainen narttu saattaa houkutella sen paikalle. Muulloinkin mielenkiintoinen koira voi herättää irrallaan olevan koiran mielenkiinnon niin, että se tulee lähemmäksi. Jos koiralle on jätetty ruokaa jonnekin, ei ruokintapaikan lähelle kannata mennä vieraan koiran kanssa. Etsittävä koira voi tällöin kokea, että sen reviirille on tunkeuduttu ja vaihtaa maisemaa.

Käyttäydy rauhallisesti ja vältä kovaäänistä huutelua. Jos käytetään vierasta koiraa, etsitään vain yhden koiran kanssa kerrallaan. Iso lauma todennäköisesti pelästyttää karkurin ja karkottaa sen muualle. Etsivälle koiralle annetaan etsittävän haju esim. petivaatteen palasesta, kaulapannasta tms. Ne säilytetään puhtaassa muovipussissa tai lasipurkissa. Etsiminen perustuu etsittävän yksilölliseen ominaistuoksuun. Koiran hajuaisti on 1,5 miljoonaa kertaa voimakkaampi kuin ihmisen. Etsijä pidetään liinassa, ettei sekin katoa tai joudu esim. heikoille jäille tai liikenteen jalkoihin.

Ilmoittelu kannattaa aloittaa heti.

Koiran kadotessa kannattaa ottaa yhteyttä koiraetsijöihin:

http://www.etsijakoiraliitto.fi/

päivystysnumero: 040–724 8614

sähköpostiosoite: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Pirkanmaan Etsijäkoirien Valtakunnallinen päivystysnumero 040 9685 985.

Yhdistyksen sähköpostiosoite on Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Heiltä saa suullisia neuvoja ja heillä on myös etsijäkoiria. Jotkut etsijäkoirat etsivät myös kissoja. Muitakin eläimiä on mahdollista etsiä, kuten kilpikonnia.

Alle juoksuikäinen pentu saattaa hakeutua turvaa etsiessään ihmisen luo, mutta se voi myös piiloutua peloissaan. Juoksuiän saavuttanut pentu saattaa mennä viettien viemänä pitkällekin.

Maaseudulla tutkitaan koiran kanssa omat ja lähinaapureiden kaivot, ladot, viljasiilot, perunakellarit (kellariin voi päästä tuuletusaukosta), kuivurikuopat ja muut loukut, joihin karkulainen on voinut pudota saaliin perässä ja joista se ei pääse pois. Tutuille naapureille kannattaa soittaa ja pyytää palvelusta, eli tarkastamaan alueensa siilot, kellarit, kuopat yms. Kerro ohjeet myös perheen ja naapuruston lapsille. Talvikelillä huomioidaan myös heikot jäät. Kadonnut koira yleensä pakenee etsijöitään. Se siis yritetään houkutella luokse tai sille jätetään tuttu haju (esim. peitto, lakana omistajan sängystä tms.) ja ruokaa. Koiraa ei siis lähestytä, eikä lähdetä porukalla tarkistamaan lähiympäristöä kohta kohdalta. Tällainen etsintä vain pelästyttää koiran kauemmas. Avuliaat ystävät voi valjastaa ilmoituksia jakamaan. Harvaan asutulla alueella kannattaa soittaa ovikelloa, kertoa kadonneesta koirasta ja jättää katoamisilmoitus joka kotiin. Niihin taloihin, missä isäntäväki ei ole kotona, jätetään lappu karkulaisesta postilaatikkoon.

Hyvä nälkäisen koiran houkuttelukeino on makkaran, broilerin (huom. ei broilerinluita koiralle!) tms. grillaaminen alueella, jossa koirasta on saata useita havaintoja. Grillatun ruuan tuoksu leviää laajalle. Mm. huoltoasemilla myydään alumiinifoliossa olevaa kertakäyttögrilliä. Jotta koira saataisiin asettumaan, grillaamispaikalle viedään tuttu haju ja ruokaa. Vain tuttujen ihmisten kannattaa houkutella koiraa siellä.

Etsimistä ei kannata lopettaa vaikka se tuntuisi toivottomalta. Useimmat karanneet löytyvät ensimmäisten katoamisen jälkeisten päivien aikana tehokkaan ilmoittelun ansioista. Jotkut lemmikkinsä kadottaneet ovat ottaneet jopa töistä lomaa, jottei etsiminen keskeytyisi.

Ellei karkuria löydetä, karkaamispaikalle viedään ruokaa ja koiran oma peti ennen kuin lähdetään kotiin huilaamaan. Etsintää ei lopeteta siihen vaan sitä jatketaan seuraavana päivänä. Jotkut etsivät läpi yönkin. Omistajan kannattaa mieluummin jäädä paikoilleen istumaan ja grillata jotain hyvän tuoksuista kuin kävellä metsää ristiin rastiin ja huudella äänensä käheäksi. Koira pelästyy helposti paniikissa olevaa omistajaansa. Yritä siis rauhoittua, vaikka se onkin vaikeaa, istua aloillasi ja tuoksua tutulta.

Kannattaa myös jättää koiranruokaa ja tuttu haju niihin paikkoihin, joissa koira on nähty. Käy tarkistamassa ruokintapaikat. Merkkaa kartalle havaintopaikat ja tutki onko niissä toistuvuutta. Koira kulkee usein samoja reittejä.

Kun koira on paikallistettu, alkaa kiinniottaminen. Suurin osa kadonneista koirista ”villiintyy” eivätkä ne välttämättä tunnista omistajaansa tai tule luokse kutsuttaessa. On hyvä valmistautua siihen, että näin saattaa käydä.

Jos pääset näköetäisyydelle koirasta, istu paikallasi ja pysyttele rauhallisena. Tärkeintä on, ettet pelästytä koiraa. Älä katso koiraa suoraan silmiin, koska koira tulkitsee sen uhkaukseksi. Muita koiraa rauhoittavia eleitä ovat haukottelu, pään pois kääntäminen ja maanpinnan tutkiminen. Sitä voi myös houkutella luokse kyykistymällä maahan "tutkimaan" herkkupalaa. Etenkin pentuja houkuteltaessa kannattaa leikkiä sen lempilelulla. Yritä vaikuttaa välinpitämättömältä, niin koira ei koe sinua uhkaavana.

Jos koira ei heti uskalla tulla luokse, sen lähelle voi heitellä herkkupaloja. Herkkupaloja heitetään kerta kerralta lähemmäs ihmistä, niin että koira lopulta uskaltaa tulla kosketusetäisyydelle. Houkutteluun voi käyttää myös leikkikaluja, joiden avulla koira saadaan innostumaan leikkimisestä niin, että se unohtaa varovaisuutensa.

Kun koira on kosketusetäisyydellä, sen annetaan haistella kättä. Koiralle voi myös tarjota makupalan ja ottaa samalla toisella kädellä tukevasti kiinni kaulapannasta. Koiralle puhellaan kaiken aikaa rauhallisesti. Tuntemattoman koiran päätä tai selkää ei pidä taputtaa tai silittää. Koiralla pitää olla mahdollisuus väistää lähestyvää ihmistä - nurkkaan ahdistettu koira saattaa käyttäytyä aggressiivisesti.

Jos koira ei tule lähelle niin jätä sille ruokaa sekä tuttuja hajuja ja palaa illalla tai seuraavana päivänä takaisin ja yritä uudestaan.

Jos karkuteillä olevan on äskettäin kotia vaihtanut täysikasvuinen koira ja kasvattaja tai koiran edellinen omistaja lähestyy koiran valitsemaa reviiriä, on mahdollista että pakoilija ”antautuu.”

Jos karkulainen pysyttelee määrätyllä alueella eikä tule luo, se kannattaa loukuttaa mahdollisimman pian.

Pyydystä villiintynyt koira ruokintapaikalta loukun avulla

Loukuttaminen on turvallinen tapa saada vapauden makuun päässyt koira kiinni. Koirat villiintyvät yllättävän nopeasti, mutta ne toipuvat yleensä hyvin kokemuksistaan. Tosin jotkut karkulaiset eivät mene loukkuun. Loukkuja voi tiedustella lainaksi eläinsuojeluyhdistyksistä, löytöeläinten talteenottopaikoista, eläinsuojeluneuvojilta, terveystarkastajilta, metsästäjiltä, koiraetsijöiltä jne. Koiraetsijöillä on isoillekin koirille tarkoitettuja loukkuja. Loukkua ei saa virittää vieraalle maalle ilman maanomistajan lupaa.

Kun saat ruokittua koiraa tiettyyn paikkaan, tuo ruokintapaikan läheisyyteen loukku. Loukkua ei tule sijoittaa liian lähelle (vaan n. 100 m päähän) ruokintapaikkaa ettei koira pelästy sitä. Loukun pohjalle laitetaan hiekkaa ja loukku yritetään naamioida muutenkin metsään sopivaksi. Hiekan päälle loukun pohjalle laitetaan koiran oma peitto tmv. Ensin loukkua ei pidetä laukaisuvalmiina. Sinne tehdään ruokavana. Voidaan käyttää esimerkiksi makkaravanaa, broilerinlihaa tai jotain muuta koiran herkkua. Pelkkä kuivamuona ei ole riittävän houkuttelevaa. Ruokaa on siis myös loukun ulkopuolella, jotta arka koira vahingossa kävelisi loukkuun asti ruokavanaa seuraten. Kun koira on uskaltanut syödä loukustakin, viritetään loukku. Loukku tulee tarkistaa usein oman koiran ja muidenkin eläinten vuoksi. Loukku on tarkistettava vähintään kerran päivässä kesällä ja kahdesti talvella. Jos loukulla käydään liian usein, karkulainen saattaa kokea, että sen reviirille on tunkeuduttu, jolloin se saattaa vaihtaa maisemaa. Pidä loukun sijainti salassa, ettei sinne tule uteliaita ihmisiä. On parasta, että loukulla käy vain koiran omistaja.

Tekstin kokosi & muokkasi Ulla Räsänen seuraavista lähteistä, joissa tekstit kokonaisuudessaan:

http://www.karkurit.fi/

http://www.koiraetsijat.fi/

http://www.hesy.fi/

Tekstiä on muokattu Marja Huovilan antamien lisävinkkien mukaan.