Oravanpoikanen

Ensimmäiset oravanpoikaset aloittelevat kiipeilyharjoituksia kotipesänsä lähettyvillä huhtikuussa. Ja aivan kuten ihmistenkin keskuudessa, nämä pienet hurjapäiset pojannaskalit saattavat tipahtaa puusta kerran jos toisenkin ennen kuin oppivat mestareiksi. Oravanpoikaset saattavat käyttäytyä kovinkin kesyn oloisesti, ennen kuin oppivat varomaan ihmistä. Ne saattavat jopa lähteä kiipeämään lahjetta pitkin ylös. Emo-oravat huolestuneiden äitien tavoin seuraavat tilannetta lähistöltä ja tulevat hakemaan pudonneet poikasensa pesän turviin, kun tilanne rauhoittuu. Mikäli kuitenkin oravanpoikasen ympärillä häärii ihmisiä, se ei uskalla tulla paikalle. Jos siis tällaisen oravanpoikasen maassa näkee, kannattaa ensin jäädä tarkkailemaan tilannetta kauempaa. Mikäli emoa ei kuitenkaan paikalle puolen tunnin kuluessa ilmaannu ja poikanen edelleen pyörii maan tasossa, on aika toimia. Samoin jos saalistajat ovat havainneet ahdingossa olevan oravanpoikasen.

Oravaa voi pitää kotona odottamassa kuljetusta eläinhoitolaan esim. ilmarei`illä varustetussa pahvilaatikossa, jossa on pohjalla pehmusteita ja nukkumapaikaksi esim. vanha talvipipo. Ruoaksi voi tarjota banaania, rouhittua pähkinää, pieniä omena- tai porkkanakuutioita ja leivänmuruja. Juomaksi hunajalla tai sokerilla terästettyä vettä varovasti pipetillä suuhun tai jos poikanen on aivan pieni (häntä ei vielä pörröinen), kädenlämpöistä äidinmaidonvastiketta. Juoma-astiaa ei saa jättää laatikkoon.

(teksti lainattu Turun eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta)

Muista aina varmistua että luonnosta löytämäsi poikanen on avun tarpeessa.

Epäselvissä tapauksissa ota ensin yhteys yhdistyksen neuvojaan 050–3396557/Aho tai 040–7629024/Nyman